2309 · Valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan
Ks. tämän ryhmän 1 huomautus.
Katso maitotuotteita koskeva tämän ryhmän 4 lisähuomautus.
Maitotuotteiden pitoisuus, tärkkelyspitoisuus ja glukoosin, glukoosisiirapin, maltodekstriinin ja maltodekstriinisiirapin pitoisuus lasketaan määriteltävänä olevasta tuotteesta sellaisenaan, niiden lähteestä riippumatta.
Tärkkelyksen, glukoosin ja maltodekstriinin osalta sovelletaan seuraavaa:
- Jos ei ole selvää, onko valmisteessa tärkkelystä, sen tarkastamiseen voidaan käyttää kvalitatiivista mikroskopiamenetelmää tai kvalitatiivista värjäystestiä, jossa käytetään jodiliuosta.
- Tärkkelys-, glukoosi- ja maltodekstriinipitoisuuden määrittämiseksi mitataan kokonaisglukoosi. Kokonaisglukoosi määritellään kaiken näytteessä olevan glukoosin kokonaismääräksi, sisältäen sekä näytteen alun perin sisältämän vapaan glukoosin että glukoosin, joka on syntynyt näytteessä olevan tärkkelyksen tai maltodekstriinin entsymaattisen hydrolyysin tuloksena, glukoosina ilmaistuna. Kokonaisglukoosin määritys on tehtävä käyttäen komission asetuksen (EY) N:o 121/2008 (EUVL L 37, 12.2.2008, s. 3) liitteessä vahvistetun entsymaattisen määritysmenetelmän muokattua versiota. Siinä jätetään pois esikäsittelyvaihe, jossa näytettä pestään 40-prosenttisella etanolilla, ja lasketaan ainoastaan suuren erotuskyvyn nestekromatografian (HPLC) tulokset glukoosipitoisuuden osalta (painoprosentteina; ks. komission asetuksen (EY) N:o 121/2008 liite (EUVL L 37, 12.2.2008, s. 3, 7.1 kohta), mikä vastaa edellä esitetyn määritelmän mukaista kokonaisglukoosia.
Jos tuotteen kokonaisglukoosipitoisuus on alle 0,5 painoprosenttia, tuotteen ei pitäisi katsoa sisältävän tärkkelystä, glukoosia tai maltodekstriiniä.
- Jos kokonaisglukoosipitoisuus on suurempi kuin 9 painoprosenttia tai jos tiedetään, että näyte sisältää vähintään 10 painoprosenttia tärkkelystä, todellinen tärkkelyspitoisuus määritetään käyttäen komission asetuksen (EY) N:o 152/2009 (EUVL L 54, 26.2.2009, s. 1) liitteessä III olevassa K kohdassa vahvistettua polarimetristä menetelmää (jota kutsutaan myös modifioiduksi Ewersin menetelmäksi).
Jos polarimetristä menetelmää ei voida käyttää esimerkiksi sen vuoksi, että valmisteissa esiintyy merkittäviä määriä jäljempänä lueteltuja aineita, käytetään komission asetuksen (EY) N:o 121/2008 (EUVL L 37, 12.2.2008, s. 3) liitteessä vahvistettua entsymaattista määritysmenetelmää.
Seuraavien aineiden tiedetään aiheuttavan häiriöitä polarimetristä menetelmää käytettäessä:
a) (sokeri)juurikastuotteet, kuten (sokeri)juurikasleike, (sokeri)juurikasmelassi, melassoitu (sokeri)juurikasleike, (sokeri)juurikasrankki, (juurikas)sokeri;
b) sitrushedelmämassa;
c) pellavansiemenet, pellavansiemenkakku, pellavansiemenrouhe;
d) rypsinsiemenet, rypsikakku, rypsirouhe, rypsinsiementen kuoret;
e) auringonkukansiemenet, auringonkukansiemenrouhe, auringonkukansiemenrouhe osaksi kuorituista siemenistä;
f) kookoskakku, kookosrouhe;
g) perunapulppa;
h) kuivahiiva;
i) runsaasti inuliinia sisältävät tuotteet (esim. maa-artisokkaleike ja -jauho);
j) rasvan sulatuksessa muodostuva valkuaisjäänne;
k) soijatuotteet.