2403 19 90: Piippu- ja savuketupakka, myös jos siinä: muut, muu

Soveltamisala

Polttotestin tarkoituksena on ottaa käyttöön yhdenmukaistettu menetelmä erottaa nimikkeen 2403 valmistettu tupakka (joka on valmis poltettavaksi ilman jatkojalostusta) nimikkeen 2401 valmistamattomasta tupakasta. Eron tekemiseksi nimikkeen 2403 valmistetun tupakan ja nimikkeen 2401 valmistamattoman tupakan välillä on suoritettava polttotesti. Seulatesti suoritetaan ainoastaan, jos ei ole mahdollista polttaa näytettä ilman (teollista) jatkojalostusta.

Johdanto

Alanimikkeessä 2403 19 ilmaisulla ”poltettavaksi soveltuva” tarkoitetaan, että tuote voidaan kääriä tai täyttää savukkeen muotoiseksi ja polttaa usealla imaisulla tai että se voidaan ladata piippuun ja polttaa usealla imaisulla.

Testiperiaate

Se, voidaanko tupakkanäytettä polttaa, arvioidaan usealla tavalla: käärimällä se savukepaperiin kääretupakaksi, täyttämällä savukehylsy tai lataamalla tupakka piippuun. Piippu ja valmistetut savukkeet sytytetään ja poltetaan. Tämän jälkeen syttymistä ja palamista arvioidaan.

Soveltamisala

Testi voidaan tehdä mille tupakalle tai tupakkatuotteelle tahansa, mukaan lukien tupakkatuotteiden osat, kuten sikarin täyte. Testi voi olla vaarallinen, jos näyte on homeen saastuttama (homehtunut).

Laitteet

Lämpötilan ja kosteuden säätörasia näytteen vakioimiseksi (lämpötila 22 ± 1 °C ja kosteus 60 ± 3 %)

Hylsykone

Savukepapereita (pituus 70 mm, leveys 37 mm)

Savukehylsyjä (halkaisija 7,3 mm, pituus 85 mm, mukaan lukien suodatin)

Sytytin

Harja hylsykoneen puhdistamiseksi

Piippu

Toppari

Piipun puhdistusvälineet

Polttokone (ISO 3308 -standardin mukainen)

Näytteen valmistus

Näyte sekoitetaan perusteellisesti ja jaetaan tarvittaessa osiin kartioimalla ja neliöimällä. Kun näyte on kuiva (vesipitoisuus vähemmän kuin 8 prosenttia massasta), se olisi vakioitava vähintään 48 tuntia (lämpötila 22 ± 1 °C ja kosteus 60 ± 3 %).

Näytettä ei saa leikata millään tavalla eikä sitä saa rikkoa, murskata, jauhaa eikä muulla tavalla halkaista.

Testimenettely

Hylsykone ja piippu puhdistetaan.

Piippu:

• näytettä lisätään sopiva määrä (vähintään 5,0 g) piippuun sen reunaan asti.

• piipussa oleva tupakka sytytetään sytyttimellä ja sitä painetaan kevyesti topparilla. Piippua imaistaan säännöllisesti noin yhden minuutin välein.

Savukkeet:

• savukepaperi: sopiva määrä näytettä asetetaan savukepaperille ja kääritään lieriön muotoiseksi.

• hylsykone: sopiva määrä näytettä (vähintään 0,5 g) asetetaan hylsykoneeseen ja savuke valmistetaan kyseisen koneen käyttöohjeiden mukaisesti.

• valmistetut savukkeet sytytetään sytyttimellä ja annetaan palaa vapaasti ilman imaisua (ylimääräisen paperin polttamiseksi). Savuketta imaistaan säännöllisesti noin 30–60 sekunnin välein tupakan laadusta riippuen, ja kukin imaisu kestää noin kaksi sekuntia.

Testiarviointi (tyypillisiä esimerkkejä)

Jos jokin polttotestin tuloksista on positiivinen, tupakkaa voidaan polttaa (alanimike 2403 19).

Jotkut näytteet (erityisesti tupakanjäte) voidaan kääriä lähes muodottomiksi ”kääreiksi”. Jos tällaiset ”kääreet” hajoavat ennen sytyttämistä tai sytytetyistä ”kääreistä” putoaa tupakkapalasia ensimmäisen imaisun jälkeen, tämä kirjataan ylös seuraavasti: ”savuketta ei voida kääriä”.

Kirjallisuutta

ISO 3402 -standardi ”Tobacco and tobacco products – Atmosphere for conditioning and testing”.

Eron tekemiseksi nimikkeen 2403 valmistetun tupakan ja nimikkeen 2401 valmistamattoman tupakan välillä on suoritettava polttotesti. Seulatesti suoritetaan ainoastaan, jos ei ole mahdollista polttaa näytettä ilman (teollista) jatkojalostusta.

Menetelmän periaate

Menetelmässä määritetään silmäkooltaan toisistaan poikkeaviin seuloihin jäävän näytteen massaosuudet, jotta alanimikkeisiin 2401 20 ja 2401 30 luokiteltavat tuotteet voidaan erottaa toisistaan.

Jos vähintään 50 painoprosenttia näytteen palasista on kooltaan suurempia kuin 3,15 mm (vrt. CORESTA-menetelmä nro 16), näyte on osittain tai kokonaan riivittyä tupakkaa (alanimike 2401 20).

Jos enemmän kuin 50 painoprosenttia näytteen palasista on pienempiä kuin 3,15 mm (jokin kolmesta ulottuvuudesta), näyte on tupakanjätettä (alanimike 2401 30).

Sovellettavuus

Näytteen fysikaaliskemialliset ominaisuudet ja useat muut tekijät voivat vaikuttaa tuloksiin:

• näytteen paino ja koko vaikuttavat seulomiseen kuluvaan aikaan, minkä vuoksi ne ovat tärkeitä näytteen testiosuuden arvioimiseksi

• näytteen hauraus vaikuttaa näytteen murenemiseen sen valmistuksen ja seulomisen aikana

• sähköstaattiset ja magneettiset ominaisuudet vaikuttavat näytteen hajoamiseen ja paakkuuntumiseen

• näytteen hygroskooppisuus vaikuttaa näytteen painoon ja palasten kokoon.

Laitteet

Lämpötilan ja kosteuden säätörasia näytteen vakioimiseksi (lämpötila 22 ± 1 °C ja kosteus 60 ± 3 %)

Analyysivaa’at, joiden tarkkuus on vähintään 0.01 g

Sarja ISO 3310–1 -standardin (metallikangas, neliön muotoiset silmät) mukaisia pyöreitä seuloja, joiden läpimitta on 200 mm, korkeus 50 mm ja silmän läpimitta 0,4 mm, 3,15 mm ja 6.3 mm

Ultraäänihaude seulojen puhdistamiseen

Täryseulaerotin, jolla voidaan tuottaa 50 Hz:n värinä heilahteluvälin ollessa 3 mm

Seulasarjan pohja ja kansi

Harja näytepalasten poistamiseksi seuloista.

Näytteen valmistus

Näyte sekoitetaan perusteellisesti ja jaetaan tarvittaessa kahteen testiosuuteen kartioimalla ja neliöimällä.

Näyte punnitaan (50–150 g) ja sen jälkeen vakioidaan siten, että lämpötila on 22 ± 1 °C ja kosteus 60 ± 3 % vähintään 48 tunnin ajan.

Tämän jälkeen kaiken näytteelle tehtävän työn olisi tapahduttava valvotussa ympäristössä, jossa lämpötila on 22 ± 1 °C ja kosteus 60 ± 5 %. Testauslämpötila ja -kosteus olisi mitattava ja mainittava testiraportissa. Myös ilmanpaine olisi mitattava ja mainittava testiraportissa, kun ilmanpaine on vaihteluvälin 86–106 kPa ulkopuolella.

Menetelmä

Seulojen olisi oltava puhtaita ja ehjiä. Jokainen seula punnitaan tarkasti (0,01 g). Seulat on koottu pohjasta alkaen seuraavasti: pohja (pölyä keräävä säiliö), silmäkooltaan pienin seula, sitä silmän suuruusjärjestyksessä seuraavat seulat ja kansi.

Vakioitu näyte punnitaan 0,01 gramman absoluuttisella tarkkuudella ja levitetään tasaisesti ylimpään seulaan, joka tämän jälkeen peitetään kannella.

Seulasarja asetetaan täryseulaerottimeen ja siihen kohdistetaan 5–15 minuutin ajan (näytteen painosta riippuen) 50 Hz:n värinä heilahteluvälin ollessa 3 mm.

Kun seulominen on päättynyt, seulasarja irrotetaan erottimesta.

Tämän jälkeen seulan kansi ja ylin seula irrotetaan. Ylimmän seulan reunoihin tarttuneet pölyhiukkaset harjataan seulaan ja tämän jälkeen nämä hiukkaset pakotetaan viidellä kädenpyyhkäisyllä alempaan seulaan (seulaan, jonka silmäkoko on pienempi).

Tämä pöly poistetaan asteittain kaikista seuloista. Kaikki näytepalasia sisältävät seulat punnitaan tarkasti (0,01 g), ja myös pölyä sisältävä pohja punnitaan.

Testi suoritetaan rinnakkain toisen testiosuuden kanssa.

Laskelmat

Laskelmien tuloksena saadaan kuhunkin seulaan jääneen näytteen (jäännöksen) massaosuus. Kunkin seulan osalta näytteen massaosuus ZX lasketaan massan prosenttiosuutena käyttäen seuraavaa kaavaa

jossa

mR on kyseisen seulan paino jätteineen (g), mX kyseisen seulan paino (g) ja mS näytteen paino (g).

Seulonnan talteenotto YS lasketaan prosentteina käyttäen seuraavaa kaavaa

jossa

mR on kyseisen seulan paino jäännöksineen (g), mX kyseisen seulan paino (g) ja mS näytteen paino (g).

Tulosten arvioiminen ja ilmoittaminen

Seulan talteenoton olisi oltava enemmän kuin 99 prosenttia. Muussa tapauksessa koko testi olisi toistettava toisen näyte-erän kanssa. Näytteen vakiointi tarkastetaan ISO 3402 -standardin mukaisesti.

Tulokset ilmaistaan näytteen prosentuaalisena massaosuutena (kuhunkin seulaan jäävä jäännös) yhden desimaalin tarkkuudella. Testiraportissa olisi mainittava seulojen silmän läpimitta, seulomiseen käytetty aika, värinän heilahteluväli ja taajuus, näytteen paino sekä testausympäristön lämpötila ja kosteus.

Metrologiset parametrit

Määritysraja on 5 prosenttia massasta.

Toistettavuusraja on 1,5 prosenttia massasta, kun näytteen massaosuus on 5–20 prosenttia massasta. Kun näytteen massaosuus on suurempi kuin 20 prosenttia, toistettavuusraja on r =0,06 × Zx.

Mittausepävarmuus on 2 prosenttia massasta, kun näytteen massaosuus on 5–20 prosenttia massasta. Kun näytteen massaosuus on suurempi kuin 20 prosenttia, mittausepävarmuus on U =0,1 × Zx.

Kirjallisuutta

CORESTA-menetelmän suositus nro 16: ”Lamina strip particle size determination ISO 2395 Test sieves and test sieving – Vocabulary”.

ISO 3310–1 -standardi ”Test sieves – Technical requirements and testing – Part 1: Test sieves of metal wire cloth”.

ISO 3402 -standardi ”Tobacco and tobacco products – Atmosphere for conditioning and testing”.